Perillä

 Nytten oon vihdoin täällä perheessä! Lähdettiin eilen, tai no toissapäivänä kun kirjotan tätä näin myöhään niin hotellilta siinä 12 aikaan kohti juna-asemaa. Mukana oli ranskalainen opas, joka ei ilmeisesti osannut ollenkaan englantia eikä voinut puhua ranskaa yhtään hitaamminkaan. Olin ihan paniikissa kun en ymmärtänyt mitään, mietin vaa että onks oikeesti mun ranska näin huono että en ymmärrä sanaakaan. Lähdettiin sitten Pariisista yhden Oton kanssa junalla kohti Angoulemêa. Se asuu samassa kaupungissa kuin missä mun koulu on, ihan kiva että joku suomalainen asuu niin lähellä. Tavattiin se meijän aluevalvoja siellä juna-asemalla, ja se oli heti alusta alkaen ihan tosi mukava. Sen puheesta ymmärsin ihan melkein kaiken, mutta en oikein vastaamaan kyennyt niin se taisi luulla etten ymmärtänyt mitään :D Se heitti mut siis tänne näiden hostien kotiin, ja heti tuli kaikki ne pienet lapset ja se äiti ja joku sen kaveri siihen pihalle tervehtimään. Sitten mentiin sisään ja se äiti esitteli sitä taloa ja ne kaikki lapset halus esitellä niiden huoneet, ja kaikki puhu samaan aikaan ja niiden puheesta en oikein ymmärtänyt mitään kun ne puhu niin nopeesti ja epäselvästi. Mutta ehkä se siitä, sitte ku ymmärrän mitä ne sanoo niin menee jo aika hyvin :) 

Syötiin illemmalla sitten kun se isä ja se mun ikänen sisko oli tullut kotiin, ja sen jälkeen annoin niille ne mun Suomesta ostamat tuliaiset. Kun ne lapset kuuli  niin kaikki vaa juoksi täysiä sisään ja alko huutaa vaa että "Lahjoja! Lahjoja!" ja ihan innoissaan katto sitä Suomi -kirjaa ja ja suklaita ym. Niille on tosi helppo puhuu ranskaa kun jos vaikka et olisikaa varma mitä selität niin niitä ei haittaa jos sanot jotai ihan väärin, ne vaa kattoo sua vähän aikaa ihmetellen ja alkaa selittää sulle jotai muuta. 

Tänään oltiin päivällä kävelemässä tuolla 'kaupungilla', ihan kivalta näytti vaikka aika pieni paikkahan tää on. Illalla mentiin syömään noiden vanhempien kavereille, ne pienet lapset jäi kotiin niiden isoveljen kanssa joka ei siis asu kotona mutta ilmeisesti tuli vahtimaan niitä tänne. Siel oli tosi kivaa, vaikka ainoat nuoret oltiinkin minä ja mun sisko Marthe, en tosin ymmärtänyt oikein mitään kun kaikki puhu/huusi samaan aikaan ja tosi nopeesti. Onneksi siellä oli yks kanadalais-ranskalainen Jennifer, joka tulkkas mulle minkä kerkes aina ja anto puhelinnnumeronsa että voin soittaa sille jos tulee mitään ongelmia. Oli kiva puhua välillä englantia, ei tarvinnut koko ajan miettiä että mitä sanoo seuraavaksi. Tosin huomasin kyllä jo nytten että välillä kun olin jotain sanomassa niin tuli mieleen vaan ranskankielisiä sanoja. Niillä on kuitenkin 17-vuotias poika, joka tulee samalla bussilla aina aamuisin Angoulêmeen. Jos ymmärsin oikein niin mennään Marthen kanssa käymään niillä torstaina ja Jennifer sano että se veis meidät leffaan viikonloppuna. 

 

Eipä tänne sen kummempia kuulu, koulun alkua odottelen ihan innoissani, kiva tutustua vähän muihinkin ihmisiin. Houkutus on päivälläkin suuri mennä facebookiin kun ei hirveästi ole ollut sen kummempaa ohjelmaa, mutta vielä ainakin oon onnistunut sitä välttelemään. Tajuun nytten että ois pitänyt ottaa mukaan jotain suomenkielisiä kirjoja, pitää pyytää äitiä lähettämään :) Huomenna meen varmaankin käymään postiasemalla ja lähetän mun Pariisista ostamat kortit! Pitää hankkia kanssa ranskalainen sim-kortti, numeroa voi sitten kysellä myöhemmin :)


Bises, Sonja